Mansikat olin pyöritellyt jo joulun välipäivinä, eivätkä ne mikään ongelma olleetkaan. Vaan ne lehdet... Pienet, kulmikkaat, kolmen ryhmissä olevat, upeat, tummanvihreät lehdet. Aloitin helpommasta päästä, eli olkikatteen tekemisestä mansikkarivistön alle. Sitten jaoin mansikat viiteen osaan ja liimasin ne varsineen penkkiin ryhmiksi. Ja lopulta vain sakset käteen ja leikkaamaan. Leikkelin aina ehkä kymmenet lehdet valmiiksi ja liimasin ne sitten paikalleen. Työn eteneminen, ja osittain valmiin näkeminen, motivoi kummasti.
Siinä ne mansikat nyt punoittavat potagerin eteläisimmässä ja aurinkoisimmassa kohdassa. Olkikate pitää marjat irti maasta ja ne pysyvät kuivina ja puhtaina. Voi kun olisi kesä...
Ai kuin ihanan herkullisen näköisiä :))
VastaaPoistaIhania, kerrassaan hurmaavia! taisit löytää jo tunnustuksen blogistani :D
VastaaPoistaOvat tosi makean näköiset.Eikä pääse etanat syömään. Meillä on niitä isoja, punaisia, inhottavia etanoita. Ne syö kaiken. Pistän usein olut kipon maahan, niin näkee kuinka paljon niitä taas oli.
VastaaPoistaNam, nam, mansikoita! :) Olisihan se kiva että olisi kesä... Onneksi nukkekodissa vuodenajan ei tarvitse olla sama kuin oikeasti. ;)
VastaaPoistaUskomattoman hienoja kasveja, nuo pelargoniat hyllyssä on silmiä hivelevän kauniit!
VastaaPoista