Kukkapenkkejä marraskuussa - Gardening in November

Puutarhan suunnittelu, hoitaminen ja kaikki muu aiheeseen liittyvä, on toinen pääasiallinen harrastukseni tällä hetkellä. Aiemmin voivottelin sitä, että koko talvena ei pystynyt tekemään asian eteen paljoakaan ja elämä tuntui tyhjältä siltä osin. Puutarhaystävieni kautta sain syyn ruveta tekemään nukkekodille puutarhaa, jota olin toki suunnitellut, mutta en ehkä vielä tässä vaiheessa. Lyhyeksi jäi ilo L-muotoisesta, tilavasta pöydästä, koska nyt ison osan tilaa on valloittanut puutarha. Mutta en valita, koska pöydällä on tilaa edelleen sekä talolle, puutarhalle että työskentelylle.


Niin kuin oikeassakin elämässä, puutarhan laatiminen aloitetaan huolellisella suunnittelulla. Miettiä mitä kaikkea sinne pitää mahtua ja mitä siellä haluaa tehdä tai olla tekemättä. Tuumasin, että haluan ainakin kasvihuoneen ja potagerin vihanneksineen, kukkineen ja yrtteineen, isot perennapenkit, omenapuita, muurin ja tiheää pensasaitaa, jonkunlaisen vesiaiheen ja tietysti viihtyisän oleskelualueen lähelle talon sisäänkäyntiä.


Mukavaa puutarhan suunnittelussa nukkekotiin on se, että siellä ei kasva rikkaruohoja, eikä ole kasteluongelmia. Ei tarvitse myöskään piitata maan laadusta tai ilmansuunnista ja iirikset, kärhöt, pionit ja tulppaanit voivat kukkia kaikki samaan aikaan, kun omenapuussa on kypsä sato ja kasvihuoneen Zilga-viiniköynnös kantaa meheviä rypäleterttujaan.


Puutarhan alustaksi löysin varastosta palan "amerikan lastulevyä" ja niin saattoi suunnittelu alkaa.

Hahmottelin eri alueet tussilla lastulevyyn. Potagerin kasvatuslaatikot tein balsasta ja sävytin ne ruskeaksi akvarelliväreillä. 

Pakkauspehmusteesta sain leikattua kasvualustat ja kukkapenkit. Koska materiaali on huokoista, sitä on helppo leikata. Toisaalta se pitää muotonsa, eikä ime itseensä liimaa. Styroxiin verrattuna sen etu on sekin, että hankalasti siivottavaa roskaa ei tule niin paljoa. Oikein hyvää materiaalia siis.

Kahvinpuruja oli ympäriinsä ja sormet aivan erikeepperissä, kun tein kukkapenkkejä. Kahvia kului myös juotuna suuret määrät, koska koko yläkerrassa leijui valloittava kahvin tuoksu.

Kukkien tekeminen käy työstä. Nämä kukan aihiot purin jostakin suuremmasta kokonaisuudesta. Kirpputorien kynttilämansetit ja muut vähemmän hurmaavat tekokukkaviritykset ovat nousseet silmissäni arvoon arvaamattomaan. Välillä kassalla melkein hävettää.

Yhdellä kirpparilla kehun miehelle, pidellen kädessäni aikamoisen surkeaa havupalloviritystä 50 snt, että "tästähän mä saan vaikka kokonaisen pensasaidan!" Miespuolinen, n. 40 v, kassa vain totesi: "ai sä rakennat nukkekotia".

Pesukone - Washing machine

Lopputalvesta 2011 sain yläkerran huoneen käyttööni. Ikkunan eteen tuotiin L-muotoinen työpöytä, jonka lyhyemmälle siivekkeelle asetettiin nukkekoti ja pääsin levittäytymään. 


Kun nukkekotiharrastaja levittäytyy, siitä on leikki kaukana: pahvirasioita, korkkeja, epämääräisiä paloja muovia, metallia, puuta, lasia ja kankaita, veitsiä, saksia, leikkureita, sahoja, mannaryynipusseja, kahvipusseja, muovailumassapaketteja, helmiä, pitsien ja nauhojen pätkiä, lankakeriä, vaahtomuovinpaloja, tekokukkia, helmiä ja kaikkea mahdollista muuta, mitä normaali ihminen pitää ihan puhtaasti roskana, on tungettu pöydät, hyllyt ja laatikot väärälleen. Erilaisia liimoja, teippejä, maaleja ja lakkoja (myös vanhat kynsilakat käy) alkaa huusholliin kerääntyä ihan vaivihkaa. Ja jos joku muu perheenjäsen sattuu tarvitsemaan pätkän rautalankaa, niin toki; tervetuloa tutustumaan valikoimaan!Ymmärtäväiset lähimmäiset alkavat ymmärtää ajan mittaan, että esim. Strepsils-painopakkausta ei heitetä pois kysymättä ensin hörhöltä. Juu, ei heitetä pois... siitä tehdään pesukoneen luukku!


Pesukoneen tein siis pahvista ja koska kodinkonetoimittaja on sama, kuin se, joka toimitti jääkaapin, pintamateriaaliksi valikoitu sama, himmeä "teräs". Tuikkukipot ovat myös ehtymätön inspiraation ja materiaalin lähde. Yhden tuikkukipon reunasta leikkasin ohjauspaneelin ja toisesta tuikkukiposta tehtiin pesukoneen rumpu. Taas on kuvassa näkyvissä pientä röpöä, mutta pesukoneen ollessa paikallaan, eivät enää pistä silmään.

Jääkaappi - fridge

Jos joku nyt ihmettelee, miksi laitan tarinaa tänne niin pieninä ripsuina, kerron syyn:
Kun rupesin suunnittelemaan oman taloni sisustusta kävin läpi kymmeniä ja kymmeniä blogeja ihan vain katsoakseni, millaisia keittiöitä muilla on. Etsin myös vimmatusti ideoita siihen, kuinka nyt esimerkiksi voisi tehdä jääkaapin. 


Blogit ovat pääsääntöisesti ihania ja tekijät taitavia, mutta tiedon ja yksittäisen aiheen hakeminen oli hankalaa. Yritän päivityksissäni pysyä tiettyjen tunnistesanojen alla, jolloin arkistojen kaivaminen on helpompaa niin itselleni, kuin muillekin.


Takaisin asiaan: jääkaappi, tai sen aihio, tuli vastaan työpaikalla siivotessa: mitoiltaan täydellinen muovirasia, jossa oli pullea kansi. Aivan ilmetty jenkkikaappi! Päällystin rasian hopean värisellä pahvilla ja tein muovista hyllyt ja ovilokerot. Balsasta valmistettujen lisäsivujen päällä lepää "tamminen" taso, jolle olikin hyvä laittaa leivänpaahdin, ja tietysti rönsylilja, somistamaan muuten vielä hieman kalseaa keittiötä.


Vielä puuttuu vedin ja aivan oikein! Sopivaa kuulakärkikynän pidikettä odottelen...


Fridge is made out of a plastic box.

Vähän haastetta - Some challenge

Nyt kun olin tehnyt simppelit peruskalusteet, piti haastetta lisätä. Alunperin suunnittelin vinttiä vanhan tavaran tyyssijaksi. Sellaiseksi, johon voi kerätä kaikkea sekalaista minitavaraa pärekorista potkukelkkaan. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin, että jotta taloni asukkaat voivat tehd kaikkea sitä, mitä haluan heidän voivan tehdä, on vinttihuoneetkin otettava asuinkäyttöön, vaikka huonekorkeus onkin vaatimaton, eikä katon lappeen alle jää kovinkaan paljoa tilaa.

Päätin, että ylhäällä harrastetaan ja majoitetaan vieraita. Piti valmistaa siis kaluste, jossa voi löhöillä, kuunnella musiikkia, katsella televisiota ja tarvittaessa majoittaa vieraat. No, mikäs sopisi paremmin kuin vanha, sivusta vedettävä talonpoikaissohva! Tämän vuoden marraskuussa maalasin sen vielä uudestaan paremmin yläkerran sisustukseen sopivaksi. Päiväpeitto on tehty askarteluhuovasta ja kirjailtu villalangalla.

Sohvan seuraksi tarvittiin myös kaappi, jossa voi säilyttää elektroniikkaa ja vanhoja viinyylejä. Levyvalikoima kertoo isäntäväen musiikkimausta, joka on aika rock, kuten sohvakin. Tähän kaappiin en ole ihan tyytyväinen, on niin röpeliäinen, mutta ehkä uudelleenmaalaus ja -hiominen senkin vielä pelastaa sytykekorilta.

Sänky rakettikepeistä - Bed

Innokkaasti jatkoin kalusteiden rakentamista viikonloppuisin. Mieheni tytär, Sanni 15 v, innostui hänkin kunnostamaan vanhaa Lundby-taloaan. Yhdessä ähräsimme keittiön pöydän ääressä ja olimme sitä mieltä että ruokailun voisi mielellään hoitaa jossain muualla.

Uutena vuotena älysin aivan oma-alotteisesti kerätä rakettitikkuja talteen ja niistä sainkin oivaa materiaalia sängyn tekoon. Vuodevaatteet tuli ommeltua vasta tänä syksynä; pelkällä patjalla piti siis pärjäillä aika pitkään.

Tällaisena makuuhuone saikin sitten olla aika pitkään, mutta huonekalujen teko viehätti edelleen, eikä se tosiasia, että keittiönpöytä on todella surkea paikka tehdä pitempikestoisia projekteja, masentanut: piti olla ripeä!

Vasta-alkaja - A beginner

Kun pyörin netissä blogeissa ja nukkeotiaiheisilla sivuilla, ihmettelin monasti, miten uskomattoman hienoja kalusteita ihmiset tekivät. Meni hetki, ennen kuin opin erottamaan ostetut ja itse tehdyt kodit.

Tähän mennessä olen löytänyt nukkekkoteilijoista seuraavat pääryhmät:

• Kaikki tehdään itse. Ihan kaikki, taloa myöden
• Kaiki ostetaan valmiina
• Sekoitetaan itse tehtyä ja ostettua
• Nämä hurjat, jotka antavat lastensa leikkiä nukkekodilla!

Eli aloittelijan kannattaa olla silmä tarkkana, eikä kuvitella olevansa maailman ainoa, surkea, nakkisorminen räpeltäjä, sillä välin kun "kaikki muut" värkkää upeita, yksityiskohtaisia juttuja. 

Kuulun itse tuohon kolmantena mainittuun ryhmään. On niin hauska haastaa itsensä ja yrittää tehdä jotain. Monasti mietin toteutustapaa pitkäänkin ennen kuin ryhdyn hommiin. Ostotavaroihin turvaudun siksi, että neuroosini on se, että kaiken pitäisi olla mahdollisen luonnollisen näköistä ja "oikeaa". Taitoni eivät riitä metalli- ja lasitöihin. Keramiikkakin on aika hakusessa. 

Tämä vaatekaappi taisi olla ensimäinen valmistamani kaluste. Tein sen tammikuussa 2011. Materiaalina balsa.


One of my first self made furnitures.

Kaapin piti tulla makuuhuoneeseen, mutta on liian leveä huonejärjestyksen vaihduttua. No, se odottelee paikkaansa.

Lämmintä taloon - warming the house

Jokainen, joka on taloa rakentanut tai remontoinut, tietää, että lämmitysasioitten pitää olla kunnossa. Muuten ei mistään muusta tule mitään.


Niinpä hankin vaneria, kaivoin mannaryynit keittiön kaapista ja ryhdyin toimeen. Kansi ja luukut on tehty ilmakuivuvasta massasta ja epäilen vahvasti, että ne menevät vielä vaihtoon.

Ensimmäinen versio alakaapeista oli tällainen. Kaapisto on tehty balsasta, samoin tiskiallas.


Väritys meni kuitenkin uusiksi, kun kaupasta löytyivät ihanat tuolit. Niiden seuraksi väsäilin jätskitikuista ja balsasta pöydän.

Nyt keittiössä näyttää suunnilleen tältä:

Hyllyt ja työtaso on tehty balsasta ja sävytetty akvarelliväreillä. Niillä saa ihania, eläviä pintoja. Lasi- ja metallitavarat on ostettu, samoin jääkaapin päällä oleva leivänpaahdin. Jääkaappi on tehty muovirasiasta. Päällystin sen pahvilla, tein sisään hyllyt, myös oveen, ja mukavinta siinä on se, että ovi napsahtaa napakasti kiinni ihan niin kuin oikeassakin jääkaapissa. Valoa ei ole :). Laatat printtasin netistä ja päällystin kontaktimuovilla.

Tiskit on tiskattu.

Matka pieneen, suureen maailmaan alkaa

Reilu vuosi sitten toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin itselleni nukkekodin. Tilasin sen Porvoosta, Riimikosta.

Tästä alkoi mielenkiintoinen seikkailu pieneen, suureen maailmaan. Olen viettänyt tuntikausia selaten blogeja, nettikauppoja, Googlen kuvahakua ja ihmetellyt, kuinka paljon taitavia ja mielikuvitusrikkaita ihmisiä maailma on täynnä.Ja ihan samalla tavalla minulle on käynyt kuin tuhansille muille: silmä näkee hammastahnatuubin korkissa maljakon, froteepyyhkeessä nurmikon ja epämuodikkaassa rihkamakorussa valtavan määrän hajuvesipulloja.


Olen saanut muiden blogeista paljon ideoita ja opastusta pienten asioiden tekemiseen. Toivon, että joku saa innoitusta, ehkä vinkkejäkin, tästä blogistani.My first dollhouse, bought in November 2010. This miniatyre world took me totally...